Matkalla minuksi -projekti on lähtenyt liikkeelle auttamisen halusta ja kokeilusta yhdistää voimavaroja ja osaamista. Ideanamme on tukea elämän käännekohdassa tai karikossa kulkevaa Matkailijaa ja auttaa häntä löytämään parempia puolia itsestään, avata sisäisiä lukkoja ja vahvistaa omaa minää, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Projektissa emme vie ketään perille, mutta toimimme hetken maamerkkinä ja tuemme taivalta.

Projekti koostuu pienryhmästä, joka kokoontuu kymmenen kertaa. Näissä kahden tunnin tapaamisissa mieltä ja kehoa avataan erilaisten joogaharjoitusten avulla. Kaikilla kerroilla tehdään myös luova taideharjoitus käyttäen eri materiaaleja ja tekniikoita, kuten maalausta ja savityöskentelyä. Tämän lisäksi ryhmä kokoontuu stylistin kanssa, joka auttaa katsomaan tarkemmin omaa kehonkuvaa ja löytämään siitä parempia puolia. Jokainen osallistuja saa myös värianalyysin ja ideoita oman tyylin päivittämiseen.

Matkalla minuksi -projektin taustavoimana toimii Kumppanuustalo Artteli, joka antoi käyttöömme tilat niin jooga- ja taideharjoituksia kuin myös stailausluentoja varten. Bonuksena Matkailijat pääsevät kokeilemaan ilmajoogaa Joogastudio Lentävässä Matossa.

Ensimmäiseen projektiimme emme lähteneet luomaan selkeää kohderyhmää. Halusimme nähdä, keissä se herättää kiinnostusta ja millaisia tarinoita kohtaisimme. Lopulta matkallemme lähtivät kahdeksan eri-ikäistä, erilaisessa elämän vaiheessa olevaa naishenkilöä.

Tässä blogissa avaamme Matkailijoiden mietteitä, kokemuksia ja projektissa käytettyjä elementtejä kuvin ja sanoin. Kyseessä on hyvin henkilökohtainen, sisäinen ja hitaasti aukeava prosessi ja siksi jokainen Matkailija tuo esille vain sen, mitä itse haluaa. Yksityisyyden suojaamiseksi kaikki Matkailijat kulkevat projektissa salanimellä.



Tervetuloa mukaan!



Regina

yogart, matkalla minuksi

yogart, matkalla minuksi

yogart, matkalla minuksi

Matkailijoista ensimmäisenä esille astuu Regina. Matkan alussa hän kertoo itsestään näin:

"Olen Regina, 38-v. Minulla on kolme lasta, joiden ikähaarukka on 4–8 vuotta. Kotona on myös aviomies ja kissa. Valmistuin yliopistosta viime kesänä, sen jälkeen olen ollut työttömänä. Yliopisto-opiskelija ehdin olla reilun kymmenen vuotta. Iso harppaus oli valmistua, vaikken opiskelijaelämää sillä tavalla viettänyt, kuin nyt monet viettävät, mutta kuitenkin moni asia muuttui mm. terveydenhuolto. Lisäksi olin ajatellut, että jouluun mennessä nyt johonkin töihin pääsisin, jos ei pitkäaikaisempaan, niin edes jotain lyhyttä osa-aikaista olisin löytänyt. Mutta ei. En ole edes haastatteluun asti koskaan päässyt! Eli ahdistus hiipii pikku hiljaa.....

Mistä unelmoin...? Haluaisin löytää mielekästä työtä, joka ei kuitenkaan veisi 24/7 ajastani. Lisäksi haaveilen ajasta, jolloin lasten kanssa voisi tehdä muutakin kuin taistella arkisista asioista. Toki opintolaina olisi kiva saada maksettua pois ajallaan ja joskus jos vaikka reissuunkin pääsisi, mutta näillä tuloilla se on kaukana vielä...

En tiedä, voiko sitä nyt rajojen rikkomisena pitää, mutta haluaisin päästä irti kontrollista ja suunnitelmallisuudesta ja elää enemmän tilanteen tuomien hetkien mukaan. Se helpottaisi arkea kovasti.

Kurssilta odotan sitä, että löytäisin itsestäni jotain uusia puolia ja vahvuuksia, joista olisi hyötyä jatkossa. Nyt parilla ensimmäisellä kerralla taideterapiaosuudessa olenkin törmännyt juuri tuohon kontrolliasiaan ja sitä kautta asiaa olenkin alkanut pohtia aktiivisesti. Uudet tuttavuudet ovat myös kurssin etu =)"

yogart, matkalla minuksi