Matkalla minuksi -projekti on lähtenyt liikkeelle auttamisen halusta ja kokeilusta yhdistää voimavaroja ja osaamista. Ideanamme on tukea elämän käännekohdassa tai karikossa kulkevaa Matkailijaa ja auttaa häntä löytämään parempia puolia itsestään, avata sisäisiä lukkoja ja vahvistaa omaa minää, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Projektissa emme vie ketään perille, mutta toimimme hetken maamerkkinä ja tuemme taivalta.

Projekti koostuu pienryhmästä, joka kokoontuu kymmenen kertaa. Näissä kahden tunnin tapaamisissa mieltä ja kehoa avataan erilaisten joogaharjoitusten avulla. Kaikilla kerroilla tehdään myös luova taideharjoitus käyttäen eri materiaaleja ja tekniikoita, kuten maalausta ja savityöskentelyä. Tämän lisäksi ryhmä kokoontuu stylistin kanssa, joka auttaa katsomaan tarkemmin omaa kehonkuvaa ja löytämään siitä parempia puolia. Jokainen osallistuja saa myös värianalyysin ja ideoita oman tyylin päivittämiseen.

Matkalla minuksi -projektin taustavoimana toimii Kumppanuustalo Artteli, joka antoi käyttöömme tilat niin jooga- ja taideharjoituksia kuin myös stailausluentoja varten. Bonuksena Matkailijat pääsevät kokeilemaan ilmajoogaa Joogastudio Lentävässä Matossa.

Ensimmäiseen projektiimme emme lähteneet luomaan selkeää kohderyhmää. Halusimme nähdä, keissä se herättää kiinnostusta ja millaisia tarinoita kohtaisimme. Lopulta matkallemme lähtivät kahdeksan eri-ikäistä, erilaisessa elämän vaiheessa olevaa naishenkilöä.

Tässä blogissa avaamme Matkailijoiden mietteitä, kokemuksia ja projektissa käytettyjä elementtejä kuvin ja sanoin. Kyseessä on hyvin henkilökohtainen, sisäinen ja hitaasti aukeava prosessi ja siksi jokainen Matkailija tuo esille vain sen, mitä itse haluaa. Yksityisyyden suojaamiseksi kaikki Matkailijat kulkevat projektissa salanimellä.



Tervetuloa mukaan!



Mustetta matkassa: Mia

Nyt saamme nähdä Mian mustetyöt. Mia peilaa tuntemuksiaan matkan ensimetreiltä mustetyöharjoitukseen näin:

"Ensimmäistä työtä tehdessä huomasin toistavani usein käyttämääni teemaa (puut ja vuori). Huomasin myös turhautuvani ja ärtyväni tästä. Mielessäni virtasi ajatuksia siitä kykenenkö enää oppimaan uutta, olenko pysyvästi jäänyt kiinni vanhaan. Uskallanko edes päästää irti. Onko minusta muuhunkin kuin toistamaaan samaa tuttua.


Kolmannen kerran mustetyöskentely vapautti kummasti, kun mahdollisuus kontrolloida työn jälkeä oli vähäisempää. Ei täytynyt hakea mitään tiettyä muotoa. Vielä vettä musteen päälle ja tulos oli aina yllätys. Koin mustetyöskentelyssä tekemisen iloa ja flow:n tunnetta, joita en muista kokeneeni pitkään aikaan. Suunnittelemattomuus ja sattumanvaraisuus oli jotenkin yllättävän palkitsevaa."